Pääsiäisen aikaan v. 2022 kävimme tutustumassa Helsingissä sijaitsevaan tryffelien tuontiin ja italialaisiin herkkuihin erikoistuneeseen La Tartufata - liikkeeseen.

Pieni piipahdus venähti kolmituntiseksi intohimoiseksi sienikeskusteluksi. Välillä keitettiin cappucinot, maisteltiin rapeita, paperinohuita Pane carasatu -leipäsiä yhdessä tuliaisiksi valmistamamme sienivoin kera, ja lopuksi nautimme mitä ihastuttavimman lounaan viereisessä La Bottega 13 ravintolassa.

Siellä lautasille katettiin mitä parhaimpia makunystyröitämme hiveleviä tryffelisieniherkkuja, jotka meille loihti ja tarjoili paikan hurmaava ravintoloitsija itse. Hän ihastui tuomaamme lampaankääpävoihin, ja sitä olikin mukana osassa tarjoiltuja annoksia. Alkupalana, Antipasti, nautiskelimme annoksen härkäcarpacciota tuoreilla tryffeleillä. Seuraavaksi, secondi, saimme tuta toisen huikean tryffelielämyksen: Tagliatelle al Tartufo Estivo - eli  Tagliatelle pastaa ja tuoretta mustatryffeliä. Ohessa kilisteltiin lasilliset Prosecco kuohuviiniä -  Salute!

Todellinen sienikulinaristin onnenpäivä!

Tattimunakas on yksinkertainen, ravitseva ja herkullinen ruoka, joka sopii hyvin arkeen ja pyhään. Tällä reseptillä saat loihdittua nopean sieniruuan useammalle hengelle.  

2 dl pakastettuja herkkutatteja
2 luomukananmunaa
2 tl voita
1 shalottisipuli
1 pala paprikaa
pari siivua pekonia
1 tl soijakastiketta
päälle ripaus parmesanjuustoa ja tryffeliöljyä

Paista jäisiä sieniä hetki pannulla kunnes niistä alkaa neste irrota. Lisää voi, silputut pekonisiivut ja sipuli, kääntele ja ruskista kullanruskeiksi. Lisää paprika ja soijakastike, paista hetki. Riko päälle kaksi kevyesti vatkattua kananmunaa ja ripottele päälle hieman parmesaania. Aseta pannun päälle kansi, sammuta levy ja odota hetki, että kananmunat hyytyvät. Päälle voi lirauttaa tryffeliöljyä höysteeksi.  

Sienikauden avaa herkullinen korvasieni, jonka etsintä on aina yhtä jännittävää keväistä aarteenmetsästystä. Sieniä saa todellakin metsästää, sillä niiden kasvupaikka vaihtelee mm. maan muokkauksen ja kevään kasvuolosuhteiden mukaan. Lisäksi ne ovat mitä ovelimpia piiloutujia ruskean värityksensä ansiosta. Kesäkuun alussa, koivujen ollessa hiirenkorvalla, alkaakin jahti-innostus nousta metsämaiden kuoriutuessa lumipeitteestään. Tässä suosikkireseptimme, jota voi varioida keväisin lisukkein omien makumieltymystenne mukaan! Muista ryöppäys!

Ainekset
nokare voita
2 shalottisipulia
2 valkosipulin kynttä
3 dl ryöpättyjä korvasieniä
2 dl kermaa
1 tl sitruunapippuria
2 rkl osterikastiketta
kevätsipulin varsia

Sulata voi pannulla, ja kuullota valkosipuleita ja shalotteja hetkinen, kunnes ne ovat kullankeltaisia. Lisää huolellisesti ryöppäämäsi korvasienet, kerma ja osterikastike. Keitä kastiketta kasaan miedolla lämmöllä, kunnes sipulien rakenne pehmenee. Lisää sitruunapippuria, ja pilko lähes valmiiseen kastikkeeseen lopuksi kevätsipulin varsia.

Tankoparsat uunissa
Parsan jäljittelemätön maku pääsee oikeuksiinsa uunissa valmistettuina, jolloin niiden aromi tiivistyy ja makeutuu. Tämä on kaien lisäksi helpoin tapa valmistaa nämä keväiset herkut!

Nippu vihreitä tankoparsoja
Oliiviöljyä
Suolaa

Huuhtele tankoparsat, taita juuresta kova osa napsaisemalla pois, ja levitä parsat tasaisesti leivinpaperin päälle uunipellille. Lirauttele päälle oliiviöljyä ja pyörittele kunnes parsat ovat kauttaaltaan öljyssä. Lisää suolaa maun mukaan. Paista 200 asteessa n. 10-15 minuuttia, kääntele kerran. Parsat ovat valmiita, kun niihin alkaa ilmestyä ruskeita pilkkuja.

Tiikeriravut
n. 500 g pakastettuja tiikerirapuja
Sitruunaa, oliiviöljyä.

Sulata ravut, ja pujottele varrastikkuun. Lisää tilkka sitruunamehua ja oliiviöljyä. Paahda grillissä tai pannulla n 3 min.

Tähän kevätkimaraan sopii mainiosti keitetyt uudet perunat tillin kanssa. Kala-annokseksi tämä muuntuu myös helposti, jos haluat paistella lohifileen tai kuhafileen kaveriksi.

Kokoa keväisiä makuja sisältävä annos lautaselle. Lusikoi päälle korvasienikastiketta. Nautiskele kirpsakan valkoviinin kanssa, esim. kuiva Riesling sopii mainiosti kyytipojaksi.

Nokkonen on todella monipuolinen kasvi, jota on käytetty rohtona ja tekstiilien valmistukseen sekä mausteena jo antiikin ajoista lähtien. Nokkosella on erittäin monipuolisia terveyttä edistäviä vaikutuksia. Nokkosta voidaan helposti lisätä moniin ruokiin, jolloin sen hyödyt voidaan valjastaa jatkuvaan käyttöön.

Nokkosen tieteellinen nimi on Urtica dioica, joka tulee latinan kielen sanasta "polttaa". Nokkosen lehdissä olevat säikeet aiheuttavat väliaikaisen poltteen, mutta oikein käsiteltynä nokkonen on täysin turvallinen ravintoaine. Tuoreiden nokkosten käsittelyyn kannattaa varata riitävän vahvat hansikkaat sekä pitkähihainen pusero.

Kuivattu ja keitetty nokkonen turvallista syödä.

Rohto & lääkekäyttö

Nokkosta voidaan käyttää useiden vaivojen hoitoon. Sen sisältää myös paljon vitamiineja, hivenaineita sekä kaikkia tärkeimpiä aminohappoja.

Nokkonen on erinoimainen A, C ja K-vitamiinien lähde. Se sisältää myös runsaasti rautaa, kalsiumia, magnesiumia, fosforia, kaliumia ja natriumia. Nokkonen tarjoaa kaikki tärkeimmät aminohapot.

Tutkimukset ovat osoitteet että nokkonen voi nostaa veren antioksidanttitasoja. Monet sen sisältämät ravintoaineet ovatkin luokiteltu antioksidanteiksi.

Nokkosella on todettu olevan tulehdusta vähentävä vaikutus. Se sisältääkin useita aineita, joista voi olla apua kroonisen tulehdustilan hoitoon. Joissakin tutkimuksissa on havaittu nokkosesta olevan apua esimerkiksi niveltulehdusten hoitoon.

Eläintutkimuksissa on todettu nokkosen mahdollisesti estävän testosteronin dihydrotestosteroniksi. Tästä voi olla apua eturauhasen liikakasvun estämiseen. Nokkosesta uutetulla rohdolla on todettu olevan apua virtsausvaivoihin, joita ilmenee eturauhausen liikakasvun seurauksena.

Nokkosta on perinteisesti käytetty korkean verenpaineen hoitoon. Sillä on todettu olevan useita ominaisuuksia, joiden on todettu laskevan verenpainetta.

Heinänuha on hyvin tyypillinen allergia, joka nostaa päätään joka kevät. Nokkosesta on löydetty aineksia, jotka helpottavat heinänuhan oireita. Tosin nokkosen vaikutusten todentamiseen heinänuhan oireiden hoidossa tarvitaan edelleen pitkäkestoisia ihmiskokeita.

Yhteenveto terveyttä edistävistä vaikutuksista

• Antioksidanttinen.
• Sisältää paljon A-, C- ja K-vitamiineja.
• Hyvä raudan, kalsiumin, magnesiumin, fosforin, kaliumin ja natriumin lähde.
• Laskee verenpainetta.
• Auttaa verensokerin hallintaan.
• Hidastaa eturauhasen liikakasvua.
• Auttaa heinänuhan oireisiin.

Lisätietoja ja lähteet

• Elinvoimaa mausteista, Sinikka Piippo, 2011.
• Healthline

Koostumus & ravintoarvot

Keitetyn nokkosen tärkeimmät ainesosat per 100 g

Kantarellit erottuvat sienimaailmasta kullankeltaisen värityksensä ansiosta. Kantarelli on hiljalleen levittänyt rihmastojaan yhä pohjoisemmaksi, ja apajille osuminen saakin pohjoisten sienestäjien sydämet sykähtelemäänkin onnesta. Kantarellien väritys johtuu karotenoideista, jotka ovat ihmisille välttämättömiä ravinnon suoja-aineita. Sienihyönteisten elimistö taas ei ole sopeutunut karotenoiden käsittelyyn, joten niin kantarellien kuin meidän onneksemme, maan matoset hakeutuvatkin muiden sienilajien kimppuun.

Kantarellit kasvavat useimmiten lehtipuuvaltaisissa sekametsissä viihtyen koivujen läheisyydessä ja kovaksi painautuneessa maastossa, metsäteiden ja polkujen varsilla. Sieni tarvitsee valoisan kasvupaikan joten synkistä havumetsäryteiköistä niitä on aivan turha etsiskellä. Löytöpaikka kannattaa merkitä tarkoin ylös, sillä ne ilmestyvät vuosi toisensa jälkeen samoille kasvupaikoille, mikäli se saa olla rauhassa ihmisten muokkauksilta.

Kantarellit kannattaa valmistaa ruuaksi tuoreena, jolloin niiden maku ja rakenne on parhaimmillaan. Jääkaapissakin ne säilyvät useita päiviä tuoreina. Jos kuitenkin sato on runsas, niitä voi joutua säilömään, ja monen mielestä pakastaminen on paras kantarellien säilöntämuoto. Pienet kuivat sienet pakastamme sellaisenaan kohtuullisen lyhytaikaista säilytystä varten. Isommista, kosteista sienistä kannattaa kiehuttaa kuivalla pannulla tai uunipellillä enin neste pois. Jäähdytetyt sienet pussitetaan ilmatiiviisti tai pakastetaan rasioissa. Sienet kutistuvat kiehutettaessa ja siten mahtuvat pieneenkin tilaan.

Korianteri (Coriandrum sativum) on suosittu Välimeren yksivuotinen maustekasvi ja sitä käytetään monipuolisesti mausteena erityisesti aasialaisessa keittiössä. Korianterin käyttö lääkekasvina on hieman vähemmän tunnettua, mutta siinä on todettu olevan paljon terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Korianterista yleensä hyödynnetään siemet ja lehdet. Nämä sisältävät myös suurimman osan kasvin terveyttä edistävistä ainesosista.

Rohto & lääkekäyttö

Korianterissa on useita antioksidantteja, jotka auttavat poistamaan kehosta tulehduksia. Ne voivat myös tehostaa kehon immuunijärjestelmää. Korianterista on löydetty myös yhteys aivojen toimintaa rappeuttavien tulehdussairauksin ehkäisyyn kuten alzhaimerin ja parkinsonin tauti. Sen tulehdusta ehkäisevät ainesosat toimivat myös tämän kaltaisen sairauksien suojana.

Terveellisten kolesteroli tasojen ylläpitoon voi löytyä myös apua korianterista. Sillä on todettu oleva huonojen LDL- ja VLDL-kolesterolitasoja alentavaa vaikutusta sekä hyvän HDL-kolesteroli nostattava vaikutus. Näin olle korianterista voi olla apua sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn ja hoitoon.  

Suoliston toimintaa parantavia ainesosia on löydetty erityisesti korianterin siemenistä valmistetuista öljyistä. Niillä on todettu olevan positiivinen vaikutus vatsanseudun ja kipuihin. Korianteria on käytetty myös ruoan sulatusta sekä ruokahalua parantavana rohtona.

Siemenissä on sokerin poistumista verestä edistäviä entsyymejä. Näin sillä on veren sokeria laskeva vaikutus, josta voi olla hyötyä esimerkiksi 2-tyypin diabetestä sairastaville.

Korianteria on myös käytetty lievien ihottumien hoitoon. Siitä on myös löydetty ainesosia joilla voi olla eheyttävä vaikutus vaurioituneille ihosoluille, joka voi johtua esimerkiksi ikääntymisestä tai auringon UV-säteilystä.

Yhteenveto terveyttä edistävistä vaikutuksista

• Lehdet torjuvat bakteereja (antibakteerinen).
• Siemenet lisäävät kehon antioksidantteja.
• Auttavat taistelemaan tiettyjä aivosairauksia vastaan kuten alzheimerin ja parkinsonin tauti.
• Laskee huonoja LDL- ja VLDL-kolesterolitasoja.
• Nostaa hyvää HDL-kolesterolia.
• Verensokeria alentava vaikutus.
• Edistää syljen eritystä.
• Parantaa ruokahalua ja ruoansulatusta.
• Apua lieviin iho-oireisiin kuten ihottumat.

Lisätietoja ja lähteet

• Elinvoimaa mausteista, Sinikka Piippo, 2011.
• Healthline

Koostumus & ravintoarvot

Ohessa on yhteentveto korianterin sisältämistä tärkeimmät terveyteen vaikuttavista ainesosista.

Tuore korianteri (määrä per 100 g):

Kuivatut korianterin lehdet (määrä per 100 g):

Onnekas ja tarkkasilmäinen sienestäjä saattaa hyvänä syksynä löytää mustavahakkaita. Nämä herkulliset sienet kelpaavat sellaisenaan pannulle, ilman esikäsittelyä, ja ovat makoisaa ruokaa ihan vain sellaisenaan, öljyssä paisteltuna, ripauksella suolaa.

Mustavahakkaan löytäminen on hieman haastavaa, sillä tumman lakin ansiosta nämä sienet ovat mestaripiiloutujia, ja voivat lymyillä vaikkapa mustikkavarvikon varjoissa. Mutta jos yhden löydät, niin takuulla niitä on lisää.  

Muutama sitten onnistuttiin osumaan apajalle, ja tätä paikkauskollista sientä kerättiin samoilta mestoilta vielä seuraavanakin vuonna. Kolmantena syksynä oli pettymys suuri, sillä paikalta ei löytynyt yhtäkään - ehkä sinä vuonna olosuhteet eivät olleet vahakkaille otollisia. Ensi vuonna taas käymme toiveikkaina matkaan, sienikori kainalossa.

Vähähiilihydraattinen Pho-sienikeitto neljälle.

Keittoainekset

2 dl kuivattuja sieniä, esim. koivunkantosieniä tai suppilovahveroita
10 sokeriherneen palkoa
2 paksoita
kevätsipulin varsia
2 keitettyä kananmunaa

Liemi

1.5 litraa mehevää liha- tai kanalientä
4 tähtianista
4 neilikkaa
2 kanelitankoa
1 tl kardemummaa
4 cm:n pala inkivääriä viipaloituna
2 tl mustaa riisietikkaa tai 1 tl riisietikkaa ja 2 tl soijakastiketta
2 tl limemehua
1 sipuli
3 cm tuoretta inkivääriä
1 punainen chili
Lipstikkaa, thaibasilikaa, korianteria

Pho-keiton pohja on maukas liemi ja perinteisesti se keitetään joko härän tai naudan luupaloista tai kanasta. Käytämme tässä reseptissä kanan lihaliemikuutioita. Tuoreiden kasvisten lisäksi lautaselle asetellaan konjac-juuresta valmistettuja Shirataki-nuudeleita, joita saa nykyään jo monesta kaupasta. Nämä vähähiilihydraattiset nuudelit ja mausteet hankimme useimmiten aasialaisista kaupoista.

Pho-keitto on ruokaisaa ja muunneltavissa kunkin suuhun sopivaksi, makuhermoja kutkuttavaksi elämykseksi. Aloita liemestä:

Paahda hetki mausteita kuivalla pannulla. Lisää neste, lihaliemi, kuoritut sipulit ja inkivääri, sekä muut mausteet. Keittele lientä vähintään puoli tuntia. Mitä pidempään jaksat haudutella, sitä syvempiä makuja keitto saa.  

Siivilöi liemi ja kaada takaisin kattilaan. Tarkista maku, jos liemi on liian väkevää, lisää nestettä. Osan liemestä voi ottaa talteen ja käyttää myöhemminkin.

Halkaise paksoit. Nosta paksoit, herneenpalot ja sienet liemeen ja anna kiehua n. 5 minuuttia. Lisää myös valutetut nuudelit kiehuvaan liemeen yhdeksi kasaksi.

Asettele nuudelit ja vihannekset erilleen toisistaan neljään annoskulhoon, kaada liemi päälle. Viipaloi kevätsipulit, kuori ja puolita kananmunat, ja asettele kauniisti annoskulhoihin.

Mäkimeirami (Origanum vulgare), tuttavallisemmin oregano, on helposti kasvatettava ja monipuolinen maustekasvi. Se on vanhimpia Suomessa käytettyjä kasveja. Se sopii mausteena erinoimaisesti sekä liha- että kasvisruokiin. Mäkimeiramissa on paljon terveyttä edistäviä ainesosia, kuten fenoleja, karoteroideja sekä K-, E- ja C-vitamiineja.

Rohto & lääkekäyttö

Mäkimeriamilla on paljon terveyttä edistäviä vaikutuksia. Se on myös voimakkaasti antioksidanttinen.

Mäkimeiramia käytetty rohtona esimerkiksi seuravien vaikutusten perässä:

• Voimakkaasti antioksidanttinen.
• Sisältää paljon K-, E- ja C-vitamiineja.
• Hyvä fenolien, karotenoidien, folaattien , raudan, kaliumin ja kalsiumin lähde.
• Lievittää ilmavaivoja.
• Sapen eritystä edistävä.
• Edistää hikoiluja ja laskee kuumetta.
• Ihoa punehduttavia vaikutuksia.
• Edistää virtsaneritystä.
• Helpottaa kuukautiskipuja.
• Alentaa verenpainetta.
• Parantaa ruuansulatusta ja lisää ruokahalua.

Lisätietoja ja lähteet

• Elinvoimaa mausteista, Sinikka Piippo, 2011.
• Healthline

Koostumus & ravintoarvot

Kuivatun mäkimeiramin tärkeimmät ainesosat per 100 g

Kaikkea ei tarvitse tai ehdi valmistaa alusta saakka. Välillä on hyvä vetää mutkat kunnolla suoriksi! Kiireisten päivien sieniherkutteluun sopii mainiosti alustaksi kaupan valmis pakastepizza, esimerkiksi jokin ohut, rapeapohjainen juustopizza, 'Quattro Formaggi'. Kokeile rohkeasti erilaisia pohja- ja täytevariaatioita!

Pakastepizza
Pakastettuja sieniä, esim. suppilovahveroita, tatteja
Tuoretta sipulia
Basilikanlehtiä
Tryffeliöljyä

Koristele pizza jäisillä sienillä, sipulilla ja basilikanlehdillä. Paista uunissa pizzan ohjeen mukaan. Lirauta valmiin pizzan päälle tilkka tryffeliöljyä.

Kuten kuvasta näkyy, koivunkantosieni kasvaa kimppuina niin koivun kuin myös muiden lehtipuiden kannoilla kesäkuusta lokakuuhun lähes koko Suomessa.
Koivunkantosieni on mitä maukkain ruokasieni, jonka voi paistaa, keittää tai kuivata. Sienen jalka on sitkeä, joten nappaa sienestä vain kultahatut mukaasi!
Sientä voi myös kokeilla kasvattaa itse viljelemällä.

PHO-sienikeitto neljälle, VHH

Resepti

Kartiohuhtasieni on erinomainen sienikauden avaaja, ja apajalle osuminen on aina iloinen yllätys. Sieni on ehkä vielä oikukkaampi kuin sukulaisensa korvasieni, sillä se ilmestyy milloin mihinkin usein ihmisen toimesta käsiteltyyn paikkaan - vanhaan omenakasaan, kulotetulle pellolle tai karikepeitteeseen  - ja parin vuoden päästä katoaa.

Huhtasieni on erittäin arvostettu ruokasieni erityisesti Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ja vaikka onkin maultaan paljon miedompi kuin vaikkapa korvasieni, se on varsin herkullinen mutusteltava.

Paistetut huhtaisienet sopivat lisukkeeksi melkeinpä mille vain aterialle. Jos satut saamaan sieniä runsaasti, ne kannattaa viipaloida ja kuivattaa kauniiksi rinkuloksi.

Huhtasienen pähkinäinen, mieto maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa, kun sen paistaa pannulla öljyssä tai voissa ja maustaa kevyesti makealla soijakastikkeella.

Meidän keväinen superherkkumme on tryffeleillä aateloitu huhtasienimunakas. Alla tarkemmat koordinaatit kyseisen tajunnanräjäyttäjän valmistukseen.

Bon Appetit!  

Huhtasienimunakas tryffelitwistillä

2-3 dl tuoreita huhtasieniä
2 luomukananmunaa
2 tl voita
1 shalottisipuli
2 tl soijakastiketta
parmesanjuustoa, tryffeliöljyä ja tryffeleitä

Paista tuoreita huhtasienirinkuloita hetki pannulla, kunnes neste on haihtunut. Lisää voi ja sipuli, soijakastike ja tilkka tryffeliöljyä. Riko päälle kaksi kananmunaa ja sekoittele hieman. Alenna tässä vaiheessa paistinpannun lämpötilaa, jotta munakas ei vain ruskistu liikaa. Palanut maku pilaa elämyksen.

Kun munakas alkaa hyytyä, lisää liraus hyvää tryffeliöljyä, ja jos tuoreita tryffeleitä olet onnistunut saamaan niin vuole muutama lastu sitäkin komeuden päälle.

Parmesaaniraaste kruunaa tämän aivan järjettömän hyvän makuelämyksen !

Maan alla kasvavien tryffelisienien etsimiseen tarvitaan hyvänenäinen koira. Vasta hiljattain, vuonna 2006, Suomeen tuodut Lagotto Romagnolo eli Italian vesikoirat löysivät ensimmäiset tryffelit maan alta sattumalta. Villitryffelien löytyminen kohahdutti tuolloin kasvitieteen tutkijayhteisöjä, ja sittemmin tutkimuksissa on selvinnyt, että tryffeleitä löytyykin lähes kaikkialta Suomesta, jopa useita eri lajeja.

Intohimoisina sieniharrastajina päätimme hankkia Lagotto Romagnolo-koiran testataksemme, olisiko pohjolasta näitä ihmeellisyyksiä löydettävissä. Heti ensimmäisenä syksynä koiraystävämme jo kaivoi esiin muutaman pienen tryffelin Oulusta. Tästä alkoikin uusi jännittävä sieniharrastus ja matka tryffelisienten ihmeelliseen makumaailmaan.

Tryffelit ovat erittäin aromaattisia sieniä, joiden makuskaala vaihtelee lajin mukaan. Löytämässämme pohjantryffeli -lajikkeessa on hyvin ainutlaatuinen, pähkinäinen aromi, jonka maku pääsee oikeuksiinsa etenkin öljyjen tai voin sekaan uutettuna. Tryffelisieni sopii hyvin myös muiden sienien makujen syventäjäksi.

Ilmastonmuutoksen myötä tryffelien kasvuvyöhykkeet ovat ilmeisesti siirtymässä yhä pohjoisempaan suuntaan. Näistä löydöksistä rohkaistuneina kävimme Juvan tryffelikeskuksesta hankkimassa muutamia tryffelillä ympättyjä tammentaimia, ja istutimme ne tänne Oulun seudulle kalkkipitoiseen maahan. Enää vain 5-10 vuotta odotusta, ja sitten nähdään, onko tryffelin viljely mahdollista näillä leveysasteilla!

Tryffeli-suppispasta 

1/2 dl oliiviöljyä
50 g voita
4 valkosipulinkynttä
suolaa
mustapippuria
2 rkl tryffeliöljyä
Säilöttyjä tai tuoreita tryffeleitä, 1-2 kpl
Noin 4-5 dl suppilovahveroita, tuore / pakaste
2 dl kermaa
30 g raastettua parmesan-juustoa
350 g tuorepastaa esim. ricottatäytteellä
Parmesan-juustoraastetta

Paista suppilovahveroita kuivalla pannulla, kunnes neste haihtuu ja lisää oliiviöljy ja voi. Lisää veitsellä litistetyt ja hienonnetut valkosipulin kynnet ja kuullota noin viisi minuuttia. Kaada sekaan kerma ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää lopuksi tryffeliöljy, tuoreet /säilötyt tryffelit. Sekoita tryffelikastike keitetyn pastan joukkoon, ja paista vielä hetki pannulla. Ripottele päälle vähän parmesaania, rouhaise hieman mustapippuria, ja nauti! 

Kehnäsieniä ryhdyimme keräämään vasta muutava vuosi sitten, ja heti tästä satoisasta lajista tuli yksi lempisienistämme. Sen tunnistaa helposti siitä, että nuoren sienen hattu on kuin puuterilla tai tomusokerilla koristeltu.
Kehnäsieniä löytyy aina enemmän tai vähemmän, ja se on mitä helpoin valmistettava, sillä se kelpaa ihan sellaisenaan pannulle ilman mitään esikäsittelyjä. Toki on hyvä varmistaa, ettei sieni ole jo varattu. Sienen lakin halkaisemalla asian laita selviää nopeasti. Sienen maku on hienostunut, mieto.

Satokaudella on mukava valmistaa vaikka päivittäin aterioita tuoreista sienistä, ja pienet, kovat kehnäsienet säilyvät muutamia päiviä tuoreena jääkaapissa kulhossa ilman kantta.  

Koska sienet ovat aina parhaita tuoreina, tuoresienikulhoa kannattaa täydennellä sienireissujen jälkeen. Kulhoon valikoidaan parhaimmat yksilöt. Niistä saa kokattua gourmet - lisäkettä ruokaan jos toiseenkin.

Kuusimetsien sammalikosta voi joskus löytää lampaankääpäpaikan, joka kannattaa painaa mieleen. Lampaankääpä on paikkauskollinen, ja mikäli sitä ympäröivä metsä pysyy kutakuinkin samanlaisena, tämä herkkujätti kasvaa joka vuosi samalle paikalle aina uudelleen.

Lampaankääpä on mielestämme parasta syödä tuoreena. Kuivaaminen ja paistamisen jälkeen pakastaminen toki ovat kelvollisia säilöntätapoja tällekin sienelle, mutta söilöttäessä sienen hieno aromi tuntuu katoavan taivaan tuuliin.

Niinpä suosittelemmekin, että jos onnistut saamaan reilusti satoa, kannattaa kutsua ystävät koolle ja tarjoilla mitä mahtavin sienielämys lampaankääpäpihvien muodossa.